Saku Koivu ponkaisi koko kansan tietoisuuteen viimeistään MM-kisoissa 1995, jolloin Koivu toimi ykkössentterinä Ville Peltosen ja Jere Lehtisen muodostamassa Tupu – Hupu ja Lupu -ketjussa. Siitä alkoi myös Koivun pitkä NHL-ura, jonka aikana hän nousi jopa pitkäaikaisen seurajoukkueensa Montreal Canadiensin kapteeniksi asti. Kunnia, jota ei aiemmin ollut myönnetty yhdellekään eurooppalaispelaajalle.

Tärkeimmät tiedot

• Koko nimi – Saku Antero Koivu
• Syntymäaika ja -paikka – 23. marraskuuta 1974, Turku, Suomi
• Pelaajaura pääsarjoissa – 1992 – 2014
• Pelipaikka – Keskushyökkääjä
• Maila – Vasen
• Tunnetuin pelinumero – 11
• Tärkeimmät seurat – TPS, Montreal Canadiens, Anaheim Ducks

Millainen pelaaja oli Saku Koivu?

Saku Koivu oli ennen kaikkea johtaja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Jo nuorella iällä suurta vastuuta TPS:ssä ja Leijonissa nauttinut Koivu toimi Suomen maajoukkueen pitkäaikaisena kapteenina aina pelatessaan. Siirryttyään NHL:ään ja Montrealiin kaudella 1995 – 1996, Koivu otti nopeasti johtajan roolin myös uudessa seurassaan. Vuonna 1999 Saku Koivusta tuli Montrealin ensimmäinen eurooppalainen kapteeni kautta aikain, ja hän hoiti tehtävää kunnialla seuraavat kymmenen vuotta.

Henkisen vahvuutensa lisäksi Saku Koivu oli myös teknisesti loistava kiekkoilija, joka jakoi namupasseja kanssapelaajilleen jatkuvasti. Koivu saalistikin aina huomattavasti enemmän maalisyöttöjä kuin maaleja koko uransa ajana.

Seuraura

Saku Koivu osoitti koko uransa ajan suurta seurauskollisuutta, sillä Koivun yli 20 vuotta kestäneen uran varrelle mahtuu vain kolme eri seuraa. Turkulaissyntyinen Koivu aloitti lätkäuransa Turun Palloseuran junioreissa, joista hän nousi edustusjoukkueeseen kaudella 1992 – 1993. TPS voitti kultaa heti Koivun tulokaskauden päätteeksi, ja Koivu oli nuoresta iästään huolimatta joukkueessa suuressa roolissa.

Seuraavan kahden kauden aikana Koivu nousi välittömästi TPS-legendaksi johdattamalla joukkueen ensin kakkossijalle kaudella 1993 – 1994 ja vuotta myöhemmin mestaruuteen. Viimeisellä SM-liigakaudellaan Koivu teki yli 90 tehopistettä koko kauden aikana ja voitti pistepörssin niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin.

Turusta Montrealin kapteeniksi

Saku Koivu siirtyi Montreal Canadiensiin ensimmäisen kierroksen varauksena. Jo aiemmin Koivun kiinnittänyt Montreal otti miehen riveihinsä kaudelle 1995 – 1996, ja Koivu kiitti luottamuksesta pelaamalla itsensä heti NHL:n parhaiden tulokkaiden joukkoon. Hän sai paljon vastuuta Montrealissa heti alusta alkaen ja nousi seuran kapteeniksi kaudelle 1999 – 2000. Sitä ennen hän ehti takoa tehopisteitä hyvään tahtiin jokaisella pelaamallaan kaudella sekä osallistua NHL:n tähdistöotteluun kaudella 1997 – 1998.

Koivun Montrealin vuosiin mahtuu myös ikävämpi jakso, kun Koivulla diagnosoitiin vuonna 2001 non-Hodgkinin lymfooma, syöpä vatsan alueella. Koivu selätti kuitenkin syövän huomattavan nopeasti ja palasi kaukaloihin jo vuonna 2002. Pian Koivu vaikutti olevan vahvempi kuin koskaan. Hän pelasi koko kauden jälleen 2002 – 2003 ja teki samalla henkilökohtaisen piste-ennätyksensä.

Anaheimin aika

Usein loukkaantumisista kärsinyt Koivu jatkoi pistetehtailuaan Montrealin kapteenina ilman sen suurempaa joukkuemenestystä aina vuoteen 2009 asti, jolloin hän siirtyi Anaheim Ducksiin. Anaheimissa Koivu pääsi pelaamaan Teemu Selänteen kanssa, ja miehet tekivät tuhojaan aina, kun samaan aikaan kaukaloon pääsivät. Anaheimissa Koivu ylitti 1000 NHL-ottelun maagisen rajan ja nousi myös kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi pistemieheksi NHL::ssä.

Maajoukkueura

Saku Koivu aloitti osaltaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestyksen vuodet. Hän debytoi arvokisoissa vuonna 1994, jolloin Leijonat voitti peräti kaksi arvokisamitalia: olympiapronssia Norjan Lillehammerista ja MM-hopeaa Italian kisoista samana vuonna. Curt Lindströmin valmentaman Suomen ja samalla sen nuorten tähtien – Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Ville Peltosen – ikmuistoisin hetki osui kuitenkin seuraavan vuoden MM-kisoihin, jolloin ykkösketjun nuorukaiset johdattivat Suomen historialliseen MM-kultaan.

NHL:ään osittain MM-kisanäyttöjensä ansiosta siirtynyt Koivu pelasi ensimmäistä kertaa Leijonien kapteenina vuoden 1998 Naganon olympialaisissa – ja voitti samalla turnauksen pistepörssin kymmenellä tehopisteellään. Tästä lähtien Koivu toimi aina Suomen kapteenina, kun vain oli täydessä kunnossa. Hän oli mukana myös vuoden 2006 olympialaisten hopeajoukkueessa, joka taipui Ruotsille loppuottelussa 2 – 1. Saku Koivun maajoukkueura loppui vuoden 2010 olympiapronssiin, vaikka alunperin miehen piti osallistua vielä vuoden 2014 olympiaturnaukseenkin.

Muuta mielenkiintoista

Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen tekivät kaikki kansainvälistä jääkiekkohistoriaa vuoden 2010 olympialaisissa. Pitkään yhdessä pelanneet leijonatähdet voittivat jokainen neljännen olympiamitalinsa Suomen voitettua Slovakian pronssiottelussa lukemin 5 – 3. Sekä Koivun, Lehtisen että Peltosen pelinumerot on jäädytetty maajoukkueessa.